Julkaistu Graalin Hurttien sivuilla 16.3.2017
Tämän seurauksena toiminta alkoi Lahden 8-salilla Juhanin johdolla. Ryhmän ytimeksi muodostui miehistö eli ns. “alkuperäiset hurtat”, jotka olivat käytännössä Nikon sukulaisia ja kavereita. Tähän porukkaan kuului Niko, Lassi, Lapa, Toni, Juho, Mika, Tero, Teron veli, Olli sekä rekryamisen kautta mukaan lähteneet uudet tulokkaat Viljam, Ilkka ja Ilari. Ryhmä oli varsin kokematon ja sitä lähdettiin rakentamaan alusta saakka ns. “puhtaalta pöydältä”.
Aluksi osalle toiminta pyöri tiiviisti vain treenaamisen ympärillä ja Sotahuutoon osallistuminen oli varsin kaukainen ajatus. Lahden porukan alkaessa ryhmäytyä alettiin pohtia tarkemmin ryhmän nimeä ja teemaa. Tästä oli varsin eriäviä mielipiteitä; teema liikkui ristiretkien ja saksalaisten palkkasoturien välillä. Tavoitteena oli olla tehokas ritarijoukko, joka niittäisi mainetta ja kunniaa taistelukentillä. Tällä olikin vaikutusta millaiseksi ryhmän rooli tapahtumissa alkoi muodostua etenkin alkuvuosina. Ryhmän nimiehdotuksina mainittiin “Graalin Koirat”, “Viinin laskijat” ja “Graalin ritarit”. Lopulta nimestä pidettiin äänestys, jonka lopputuloksena ryhmästä tuli “Graalin Hurtat”.
Ritariteemaan haluttiin liittää herrasmiesmäinen toiminta, osumien rehti ottaminen ja kohteliaisuus taistelukentillä, joista muodostuikin hurttamaisuuden kulmakivi. Tämä toikin etenkin alkuvuosina glooriaa ja ne ajatukset haluttiin myös ryhmän heraldiikkaan. Vaakunaan ilmestyi koira, joka vartioi Graalin maljaa. Jälkimmäinen oli merkki pyhästä reliikistä sekä vaakunan tanskandoggi symboloi nimenomaan uskollisuutta. Väreiksi valittiin punainen kuvaamaan armeijan voimaa ja keltainen puolestaan jalomielisyyttä. Tabardien kanssa kävi kuitenkin niin että printterin värivirheen takia alkuperäisistä tabardeista tuli punaoransseja, sillä keltaisen sijaan hankittiinkin oranssia kangasta. Vastaavia värejä ei vielä tuolloin ollut, joten asiaa ei silloin alettu korjaamaan.
Hurtat osallistuivat ensimmäistä kertaa Sotahuutoon 2009. Ryhmä treenasi aktiivisesti seuraavat vuodet ja keräsi kokemusta tapahtumissa. Ryhmän paikaksi alkoi muodostua isompien linjaryhmien mukana taisteleva reservi /rynnäkköryhmänä. Juhani palasi Maahinkaisen riveihin 2011, minkä seurauksena ryhmän taisteluhuudoksi tuli Sotahuudossa usein kuultu “JUHANIII!!!” jolla soturit kutsuvat menneiden aikojen johtajaansa.
2. Oliko ryhmällänne esikuvia tai onko niitä ajan myötä tullut?
Ryhmällä ei ollut selkeitä esikuvia Sotahuudosta, mikä tarjosi mahdollisuuden lähteä tekemään juttuja varsin puhtaalta pöydältä. Pääasiallinen ajatus alusta asti oli toimia nimenomaan linjassa, mihin vaikutti vahvasti perustajien tausta. Aggressiivinen eteenpäin pyrkiminen ja tehojen saaminen johti pulssirynnäköinnin kehittämiseen, mikä oli saanut vaikutteensa rottingista. Isot linjat, hilparit ja keihäät käytännössä painostivat rynnäköintiin, mistä tuli ryhmän alkuvaiheen tietynlainen tavaramerkki.
Monty Pythonin ”Quest for the holy grail” oli iso inspiraattori ryhmän perustajille ja se toimi Sotahuudon ulkopuolisena esikuvana. Mottoksi muodostuikin tuttu “Pie Iesu Domine, dona eis Requiem (pang!)” / “Herra Jeesus, anna heidän olla/anna heille rauha”. Aluksi tämä oli lähinnä eräänlainen sisäpiirin vitsi, jota joskus laulettiinkin Sotahuudoissa, mutta pian huomattiin että se sopi hyvin eteenpäin menevän ja aggressiivisen ryhmän tunnukseksi. Lisäksi se soveltui hyvin ryhmän historialliseen teemaan.
3. Mikä on ollut haasteellisinta ryhmän toiminnassa?
Perustettaessa haasteena oli ryhmän paikan löytäminen. Toiminta oli alkuun enemmänkin nuoriso-ohjaamista, koska porukan keski-ikä oli alhainen mikä vaikutti miten Sotahuutoon tai muihin tapahtumiin kyettiin valmistautumaan. Tämän seurauksena tuli haaste sitouttaa porukka aktiivisesti mukaan toimintaan. Toinen iso haaste oli perusmatsaaminen treeneissä. Tuohon aikaan oli yleistä oli että boffausharrastajat halusivat keskittyä matsaamiseen tekniikan opettelun sijaan. Hurtissa tämä oli päinvastoin, eli vapaa matsaaminen ei jaksanut kiinnostaa ihmisiä vaan alettiin jopa purnaamaan että voitaisiin tehdä jotakin “hyödyllistä”. Matsien sijaan haluttiin tehokkaita toistoja, juostiin muodossa ympäri 8-salia, tehtiin läpirynnäköintiä ja treenattiin ryhmätoimintaa. Alusta saakka tavoitteena oli toimiminen tiukan komennon alaisena.
Vuodelle 2010 isona haasteena tuli monien aktiivisten alkuperäisten hurttien jättäessä touhu. Kaikki aktiivisen treenaamisen tulos haihtui samalla, minkä seurauksena motivaatio aktiiviseen treenaamiseen väheni. Yksittäisiä henkilöitä osallistua toimintaan epäaktiivisesti, jolloin pidempiaikaista suunnittelua oli lähes mahdotonta toteuttaa. Aloitekyvyn puute oli suuri johtuen kokemattomuudesta, sillä aukkoja riveissä paikattiin rekryamisen tuloksena. Puuttui porukka, joka olisi aktiivisesti treenannut sulkeita tai ryhmätoimintaa. Tämä johtikin spekuloitiin tultaisiinko hurttia enää näkemään Sotahuudossa vuoden 2010 jälkeen.
4. Entä onko jotain oleellista muuttunut ryhmässänne perustamisen jälkeen?
Alkuperäisten hurttien lopettettua toiminta hiljeni eivätkä hurtat eivät tehneet muuta kuin osallistuivat vuosittain Sotahuutoon. Muutosta parempaan alkoi tapahtua vuosina 2013 – 2014, jolloin ryhmään saatiin uutta verta. Tämä mullisti ryhmän toiminnan niin totaalisesti, että uusia tuulia alettiin pian kutsua leikkimielisesti “hurttaherätykseksi”.
Uusi innostus valtasi ryhmän ja hurtat alkoivat aktivoida toimintaa, minkä seurauksena jäljelle jääneet veteraanitkin saatiin heräteltyä mukaan toimintaan. Isona tekijänä vaikutti säännölliset asetalkoot, joissa rakennettiin uusia kilpiä ja tabardien värit päivitettiin vihdoin oikean sävyiseen keltaiseen. Tuolloin myös ulkoasua päivitettiin ja lisättiin motto “Semper Fidelis” eli aina uskollinen. Lisäksi Terran ottaessa enemmän vastuuta ryhmän toiminnasta rekryamista alkoi tapahtua ja ryhmän koko alkoi kasvaa varsin vauhdikkaasti. Vuoden 2014 Sotahuudossa hurttia taistelikin yli kaksikymmentä.
Aktiivinen rekryaminen toi lisää uusia jäseniä seuraavina vuosina, jolloin talkoita alettiin järjestää säännöllisest varustepulan iskiessä. Vuoteen 2015 lähdettiinkin täysin uudella kokoonpanolla, sillä vuoden aikana hurttien lukumäärä oli yli kaksinkertaistunut. Tämä muutti taistelutapaa entisestä rynnäköinnistä ja taistelussa tukevan ryhmän roolista isomman linjaryhmän suuntaan. Ensimmäistä kertaa Hurtat toimivat myös Sotahuutoarmeijansa runkoryhmänä, mikä nostatti taistelumielialaa ja näyttämisen halua. Lisäksi taisteluhuutojen sarjaan lisättiin menneiden vuosien perinteisten Juhaniii! ja Verta! huudatuksen lisäksi Hunajaa!, jonka keltaista väriä kukoistava heraldiikka sekä erikoinen veljeyttä ja mehenkeä uhkuva syntyperätarina on jäänyt monelle hurtalle mieleen. Hunajoinnista onkin jälkikäteen muodostunut eräänlainen riitti uusille jäsenille, joiden on selvitettävä Sotahuutoviikonloppuna ennen ensimmäistä skenaariota hunajan tarina, tuo tarkkaan vaalittu salaisuus. Koko kasvoi entisestään vuodelle 2016, jolloin oli selkeät merkit näin nopean kasvun haasteista. Ongelmiksi muodostuivat varustepula, logistiikka sekä jäsenten taitotaso. Tämä vaikuttikin paljon siihen keskusteluun, mihin suuntaan Hurtat ovat menossa ja miten ryhmä ratkaisee radikaalista muutoksesta johtuvat haasteet.
Hurtat ovat yksi ainoita ryhmiä skenessä, jossa on onnistunut jonkinlainen sukupolven vaihdos. Suurimpana vaikutteena on ollut ryhmänjohtajan vaihtuminen jo kahdesti. Ensin Juhani, sitten Niko ja nyt Terra ovat tuonneet oman leimansa toimintaan. Juhanin aikana treenattin kiinteästi tiiviillä pumpulla ryhmätoimintaa ja yritettiin olla aktiivinen osa Sotahuutoarmeijaa kehittämällä toimintaa. Nikon kaudella keskityttiin hiomaan pienestä rattaasta ylimääräinen pois ja keskitytty oman homman tekemiseen, mikä jätti kokonaiskuvan huomioinnin vähemmälle. Terran aikana ryhmää on uudistettu selkeästi isomman linjaryhmän suuntaan, rakennettu uusia varusteita, sekä parannettu ryhmän näkyvyyttä tapahtumissa ja niiden ulkopuolella.
5. Millaiseksi luonnehtelisit teidät ryhmänä juuri nyt?
Tällä hetkellä hurtat elävät murroskautta. Ryhmän koko on muuttunut paljon, veteraanien mielenkiinto touhuun on laskenut ja uudet rekryt kaipaavat selkeää taitotason nostamista. Nykyinen toiminta on hyvin erilaista, mistä ryhmä aloitti Lahden 8-salilla 2008. Ryhmä etsii uutta paikkaansa ja mietti mihin suuntaan toimintaa tullaan kehittämän. Osa porukasta on varsin aktiivisia treeneissä kävijöitä, jotka pyrkivät osallistumaan myös useimpiin tapahtumiin. Osa jäsenistä nähdään ainoastaan Sotahuudossa. Viimeisen vuoden aikana pääpaino on ollut ryhmän ja harrastuksen näkyvyyden kasvattaminen sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi ryhmän nettisivuilla sekä ryhmähaastatteluiden keräämisellä ja julkaisemisella. Tähän suurimpana vaikutus oli se että Terra asui vuoden Englannissa, mikä teki omien treenileirien ja treenien järjestämisestä haastavaa.
Hurtat on hyvä kombinaatio vanhaa ja uutta. Osa vanhasta ydinporukasta toimii edelleen mukana, mutta lisäksi mukaan on hypännyt todella aktiivinen joukko ihmisiä, joilla on intoa oppia uutta. On kova motivaatio kehittyä, mikä näkyy erityisesti siinä että Oulussa ja Turussa treenataan aktiivisesti. Boffaamisessa ja ryhmän toiminnassa otetaan ensimmäisenä lähtökohtana se, että ryhmään on kuka tahansa tervetullut. Lisäksi siitä pidetään tarkkaa huolta, että jokaisella hurtalla on hauskaa oltiin tekemässä mitä tahansa. Tavoitteena on tarjota jokaiselle helppo mahdollisuus lähteä kokeilemaan harrastusta Sotahuutoon.
6. Onko jotain erityistä seikkaa miten olette vaikuttaneet skenen kehittymisessä?
Alkuvuosina oltiin mukana tuomassa skeneen pulssirynnäköintäi rottinkipuolelta. Sitä ennen oli nähty ainoastaan läpirynnäköintiä, mitä ei oltu onnistuttu toteuttamaan tarpeeksi menestyksekkäästi. Muita oleellisia juttuja ovat olleet Klasun tekemä työ boffausnuolten parissa skenen hyväksi. Merkittävin asia viime vuosina on ollut lajin näkyvyyden kasvattaminen myös harrastajakunnan ulkopuolelle. Lisäksi hurtat ovat Juhin johdolla olleet pistämässä pystyyn Rovaniemen treenileiriä Pohjois-Suomeen. Myös tämä Sotahuutoryhmähaastattelu sekä hurttien verkkosivuprojekti ovat täysin Juhin käsialaa.
7. Millaiset ovat tilanteet tai paikat missä ryhmänne pääsee loistamaan?
Onnistumisen kokemuksia rynnäkkötilanteissa. Monesti rynnäköinti on itsemurhaa, joka korostaa komentajan roolia. Varsinkin alkuaikoina todella hienoja onnistumisia vastustajan linjan kylkeen lanaamisesta. Vuonna 2010 kenttäskenaario, jossa mieleenpainui kenttäkohtaaminen lauantain iltapäivällä. Oma osapuoli hävisi skenaarion, mutta hurtat onnistuivat pääsemään läpi linjasta ja iskemään muutamien ryhmien kimppuun, mistä saatiin glooriaa ja tapahtuman glooriavoitto. Tämä oli vahvan psyykkaamisen ja motivoinnin tulos, jolla onnistuttiin kääntämään useamman skenaarion jatkunut tappioputki.
2009 lauantain metsärisk, jossa käytännössä pidettiin 20 minuutin sulkeiset. Hurtat menivät eteenpäin, pulssittivat ottivat kokoon ja palasivat taaksepäin. mekaaninen suorittaminen johti skenaarion voittoon. Skenaario oli ainoa koko päivänä, jolloin Kuohinkaisen tehopumppu saatiin nujerrettua. Näiden lisäksi Hurtat ovat usein saaneet onnistumisia perinteisissä risk skenaarioissa, joissa ollaan totuttu puolustamaan ja valtaamaan lippupisteitä.
8. Minkä muiden ryhmien kanssa on ollut antoisinta taistella?
8.1 – Vastaan: 13. Komppania, Maahinkainen ja Kuolan Kaarti. Etelän imperiumivarsinkin viimeiset pari vuotta ryhmämme kasvettua. Sparta alkuvuosina, jolloin oltiin saman vuoden ryhmiä ja muistutettiin osaltaan toisiamme, semihierarkia, autoritäärinen linjaryhmä. Tämä nosti näyttämisen halua ja kilpailuasennetta.
8.2 – Puolella: Uudenmaan Liitto, Rutto. Alussa Isot linjaryhmät Perkeleen Kohortti, Kuolan Kaarti, Special orc Service, Maahinkainen. Kaikki skirmiryhmät ovat olleet iso plussa.
9. Mikä tai mitkä ovat ryhmänne vahvuuksia?
Kohtaamiset kentällä! Aina ja ehdottomasti. Pulssaaminen alkuvuosina. Läpirynnäkkö ei koskaan se mitä tavoiteltiin. Kenttätaistelut ja puolustus (Risk). Vaikeiden paikkojen pitäminen. Hyvä fiilis ja hauskanpito tilanteessa kuin tilanteessa.
10. Mikä tai mitkä ovat ryhmänne heikkouksia?
Kylkien ja selän suojaaminen. Alkuvuosina metsäskenaariot. Saada kokonaisuus toiminaan vaikka yksilötaito ei ole kovin korkea. Lisäksi hajasijoitus skenaariot koetaan haastaviksi samoin kuin ryhmäturnaus.
11. Minne olette menossa ja miten sinne pääsette?
Olemme kehittämässä toimintaa ja treeniaktiivisuutta tuoden skeneen uusia tuulia. Tavoitteena on luoda selkeä rooli itselle linjaryhmänä ja saada toiminta organisoitua tehokkaasti. Kehittää lajin näkyvyyttä harrastajakunnan ulkopuolella ja hioa oma toiminta mahdollisimman hyväksi. Kehittää ihmisten taito- ja varustetasoa, sekä ylläpitää jatkumoa aktiivisessa toiminnassa. Tällä kaikella lähdetään hakemaan Sotahuudosta ja muista taistelutapahtumista hyviä kokemuksia ja pitämään hauskaa hyvässä hurttahengessä. Tämä kaikki tullaan saavuttamaan treenaamisella ja varusteiden rakentamisella, sekä osallistumalla aktiivisesti erilaisille treenileireille ympäri Suomea.
12. Sotahuuto
12.1 – Mieluisin vihollinen: Etelän Imperiumi, Maahinkainen, 13. Komppania, Perkeleen Kohortti, Uudenmaan Liitto
12.2 – Mieluisin liittolainen: Etelän Imperiumi, Uudenmaan Liitto, Rutto, Goblinit, Camulosin Villikarjut
Tekniset tiedot:
Taisteluvahvuus ja jäsenmäärä: 45 [~74]
Ryhmän juuret:
2008 Kasisalilla treenit ja Sotahuudon jälkeen ryhmäytymistä.
2009 Graalin Hurtat, pieni rynnäkköryhmä
2015 Räjähdysmäinen kasvu Sotahuudon kolmanneksi isoimmaksi ryhmäksi
Ominaisin taistelutyyli: Linja
Panssarointi: Keskiraskas.
Treenaus: Oulussa 2 tuntia 2 kertaa viikossa. Lahdessa 1 tunti 2 kertaa viikossa. Turussa treenit 2 kertaa viikossa (tämä oli joskus muinoin, katso ajantasaiset tiedot)
Kotipaikka: Lahti ja Lahden seutu
Jäseniä muissa kaupungeissa: Turku, Oulu, PK-Seutu
Rekryt, kyselyt ja lisätietoja? Facebook
Haastatteluun vastasi: Juhani, Ilkka, Ilari, Terra, Juhi.